Klo 22.40 syntyy vesipussi. Sen jälkeen Dira muuttuu rauhattomaksi. Supistuksia tulee tasaiseen ja ponnistelee. Koira alkaa läähättää kovasti ja tärisee. Koska me ollaan Diran kanssa hoidettu synnytys jo kahdesti aikaisemmin, tiedän että kaikki ei ole hyvin.
Klo 23.38 soitan päivystävälle eläinlääkärille. Hän kehottaa tutkimaan onko pentua synnytyskanavassa. Tämä myös yleensä jouduttaa supistuksia. Käskee soittamaan puolen tunnin kuluttua uudelleen, jos ei pentu synny. Teen työtä käskettyä. Dira yrittää ponnistaa, mutta synnytys ei etene. Mamma muuttuu yhä tuskaisemmaksi. Kanavassa tunnen jonkin pitkän ja kovan. Olisiko häntä?
Klo 00.23 soitan uudelleen päivystävälle. Hän käskee lähteä tulemaan näytille. Pakkaan mukaan tyhjiä pulloja pentujen lämmikkeeksi, kylmälaukun ja fleecepeittoja ja tietenkin Diran.
Lääkäri on vastassa. Hän tutkii tilanteen ja toteaa, että kyllä, häntä tuntuu kanavassa. Diran etujalat nostetaan sohvalle. Minä painan vatsaa ja lääkäri yrittää vetää pentua ulos. Pentu liikkuu, mutta pää jää kiinni. Ei toivoakaan saada sitä ulos. Päätetään leikata. Valmisteluissa kuluu aikaa, Dira ei meinaa nukahtaa. Minä toimin valmisteluissa apuna parhaani mukaan. Päivystyksessä kun ei ole kuin se yksi lääkäri paikalla.
Ensimmäinen pentu syntyy. Se on iso. Minä kuivaan minkä ehdin. Kohta tulee jo toinen, kolmas… Nämä kaikki virkoavat nopeasti. Sitten ulos saadaan se joka oli jumissa. Lääkäri toteaa että koita nyt josko saataisiin virkoamaan, mutta toivoa ei paljoa ole. On suoranainen ihme jos se on hengissä. Sen istukka on kuronut koko kohdun sarven lähes umpeen ja on ollut pennun kaulan ympärillä. Siitä johtui tuo tukos. Kaksi muutakaan ei olisi läpi tullut. Pentu on jo kohdussa kuivunut ja istukka irti, mutta ei aikaakaan kun se alkaa hengittää! Sitten tulee viides ja kuudes. Tässä vaiheessa ensimmäiset kolme ovat jo niin virkeitä, että meinaavat tippua pöydältä. Etsin laatikon, johon ne nostan. Jatkan kolmen viimeisen elvytystä. Jumissa ollut pentu jo vinkuu. Se saa mennä laatikkoon muiden seuraksi. Autan välissä lääkäriä ja lisään Diralle nukutusainetta ja annan lääkärille tarvikkeita. Sitten takaisin pentujen luo. Kaksi viimeistä on elottomia, toinen näyttää vähän paremmalta. Pian sekin jo vinkuu. Viimeisen kohdalla meinaa itku tulla. Teen kaiken mitä pystyn ja tällä kertaa se onneksi riittää! Pentu alkaa haukkoa henkeään ja virkoaa!
Kaikki pennut ovat kunnossa ja laatikosta kuuluu niin ihana vinkuminen ja huuto! Diraa herätellään aika tovi. Nostellaan myös pentuja nisille saamaan tärkeät ternimaitotipat. Dira herää, mutta ei jaksa nousta. Lopulta kannan sen ja pennut autoon. Lähdetään kotiin.
Kotipihassa Dira kävelee itse sisälle. Huojuu ja hoippuu, mutta kävelee.Se suuntaa suoraan pentulaatikkoon. Nostan pennut sen viereen. Hellästi Dira pesee jokaisen, painaa päänsä maahan ja nukahtaa. Laatikosta kuuluu vain tyytyväinen tuhina ja Diran kuorsaus. Minäkin menen nukkumaan, pentulaatikon viereen. Kaikki hyvin!
Seuraavana päivänä vasta tutkin, että mitäs meille syntyikään… Meillä on kuusi ihmepentua, sisukkaita kuin mitkä:
1 Black tri narttu
3 Black bi narttua
1 Black tri uros
1 Blue merle bi uros
En voi muuta kuin täydestä sydämestäni kiittää Seinäjoen päivystävää eläinlääkäriä Minna Holopaista! Ilman häntä tarina ei olisi päättynyt näin onnellisesti. Ja tietenkin Diraa, joka on täyttä kultaa! Yöllä mietin, kuinka rakas voikaan toisen koira olla.
Jätä kommentti