Tekijä: Outi Vataja

Keskiviikkona 23.12. kävin ottamassa Pööltä progesteronitestin. Ajattelin, että vielä ollaan juoksujen kanssa aikaisessa ja astutus olisi uuden vuoden korvilla. Tunnin päästä joulun ruokaostoksilla ollessani tuli soitto klinikalta. LH piikki olisi huomenna ja astutuksen pitäisi tapahtua ylihuomenna tai viimeistään lauantaina. Siinä hetken laskeskelin mielessäni, että koskas se jouluaatto onkaan…

Joulupäivänä starttasi auto klo 7.00 kohti Lappia, Ruotsin Lappia. 900km ajoa edessä. Onneksi sisko, paras reissukaveri lähti seuraksi. Olimme perillä pienessä kylässä tuntureilla alkuillasta. Samana iltana oli jo ensimmäinen astutus hoidettu. Pariskunnalla oli rakkautta ensi silmäyksellä <3

Saimme yöpyä uroksen, Assarin kasvattajan luona. Koimme olomme todella tervetulleiksi ja vierailu oli aivan todella mukava. Kävimme hienoja keskusteluja aussieista, kasvattamisesta yleensä jne. Mielenkiintoista oli oppia poronhoidosta ja saamelaiskulttuurista. Voi miten hienoja kohtaamisia koiraharrastus ja kasvatus tuokaan mukanaan!

Tapaninpäivänä onnistui astutus vielä toistamiseen. Lopun päivää pariskunta vietti leikkien lumihangessa. Pöö oli oikein mainio reissukoira eikä uudet tuttavuudet tai uusi ympäristö stressanneet yhtään. Mukana oli myös ystävä Bläk. Se keskittyi Siljan nuoren uroksen kanssa leikkimiseen. Voi pojat kuinka kivaa niillä olikaan!

Kolmantena päivänä ei enää astutus onnistunut. Tästä voidaan siis päätellä, että oltiin aivan oikeaan aikaan matkassa. Aamusta alkoi siis kotimatka. Hirveässä lumituiskussa Ouluun saakka. Matkan varrella Torniossa tavattiin K-Pentueen Vilhoa omistajineen. Hieno nuorimies tuo Vilho. Yöllä oltiin kotona, myöhään. Huh mikä reissu, mutta myös todella kokemisen arvoinen.

Nyt vain sormet ja varpaat ristiin, että kaikki menee hyvin ja saadaan monen monta pientä Pähkähullua! Ultra on varattu 27.1. Silloin viimeistään tiedetään onko pentuja tulossa. Pöö on ainakin hyvin nälkäinen ja normaalia väsyneempi. Noin viikko astutuksen jälkeen sillä oli vatsa sekaisin, mikä on sille hyvin epänormaalia. Odottavan aika on pitkä!

Priima ja Bleikki treffasivat tammikuussa onnistuneesti useamman kerran. Nyt odotellaan jännityksellä helmikuun loppua ja ultraa. Toivottavasti saamme hyviä uutisia ja uusia Pähkähulluja maailmaan maaliskuun lopulla.

Tämä pentue tulee olemaan jo kolmas polvi Pähkähulluja. Neljäs polvi ”omia” koiriani. Kotonahan minulla asustaa edelleen kaiken alku ja juuri Priiman isoäiti Pähkä.

Jos estit itsellesi aktiivista harrastuskaveria, älä epäröi olla yhteydessä.

Klo 22.40 syntyy vesipussi. Sen jälkeen Dira muuttuu rauhattomaksi. Supistuksia tulee tasaiseen ja ponnistelee. Koira alkaa läähättää kovasti ja tärisee. Koska me ollaan Diran kanssa hoidettu synnytys jo kahdesti aikaisemmin, tiedän että kaikki ei ole hyvin.

Klo 23.38 soitan päivystävälle eläinlääkärille. Hän kehottaa tutkimaan onko pentua synnytyskanavassa. Tämä myös yleensä jouduttaa supistuksia. Käskee soittamaan puolen tunnin kuluttua uudelleen, jos ei pentu synny. Teen työtä käskettyä. Dira yrittää ponnistaa, mutta synnytys ei etene. Mamma muuttuu yhä tuskaisemmaksi. Kanavassa tunnen jonkin pitkän ja kovan. Olisiko häntä?

Klo 00.23 soitan uudelleen päivystävälle. Hän käskee lähteä tulemaan näytille. Pakkaan mukaan tyhjiä pulloja pentujen lämmikkeeksi, kylmälaukun ja fleecepeittoja ja tietenkin Diran.

Lääkäri on vastassa. Hän tutkii tilanteen ja toteaa, että kyllä, häntä tuntuu kanavassa. Diran etujalat nostetaan sohvalle. Minä painan vatsaa ja lääkäri yrittää vetää pentua ulos. Pentu liikkuu, mutta pää jää kiinni. Ei toivoakaan saada sitä ulos. Päätetään leikata. Valmisteluissa kuluu aikaa, Dira ei meinaa nukahtaa. Minä toimin valmisteluissa apuna parhaani mukaan. Päivystyksessä kun ei ole kuin se yksi lääkäri paikalla.

Ensimmäinen pentu syntyy. Se on iso. Minä kuivaan minkä ehdin. Kohta tulee jo toinen, kolmas… Nämä kaikki virkoavat nopeasti. Sitten ulos saadaan se joka oli jumissa. Lääkäri toteaa että koita nyt josko saataisiin virkoamaan, mutta toivoa ei paljoa ole. On suoranainen ihme jos se on hengissä. Sen istukka on kuronut koko kohdun sarven lähes umpeen ja on ollut pennun kaulan ympärillä. Siitä johtui tuo tukos. Kaksi muutakaan ei olisi läpi tullut. Pentu on jo kohdussa kuivunut ja istukka irti, mutta ei aikaakaan kun se alkaa hengittää! Sitten tulee viides ja kuudes. Tässä vaiheessa ensimmäiset kolme ovat jo niin virkeitä, että meinaavat tippua pöydältä. Etsin laatikon, johon ne nostan. Jatkan kolmen viimeisen elvytystä. Jumissa ollut pentu jo vinkuu. Se saa mennä laatikkoon muiden seuraksi. Autan välissä lääkäriä ja lisään Diralle nukutusainetta ja annan lääkärille tarvikkeita. Sitten takaisin pentujen luo. Kaksi viimeistä on elottomia, toinen näyttää vähän paremmalta. Pian sekin jo vinkuu. Viimeisen kohdalla meinaa itku tulla. Teen kaiken mitä pystyn ja tällä kertaa se onneksi riittää! Pentu alkaa haukkoa henkeään ja virkoaa!

Kaikki pennut ovat kunnossa ja laatikosta kuuluu niin ihana vinkuminen ja huuto! Diraa herätellään aika tovi. Nostellaan myös pentuja nisille saamaan tärkeät ternimaitotipat. Dira herää, mutta ei jaksa nousta. Lopulta kannan sen ja pennut autoon. Lähdetään kotiin.

Kotipihassa Dira kävelee itse sisälle. Huojuu ja hoippuu, mutta kävelee.Se suuntaa suoraan pentulaatikkoon. Nostan pennut sen viereen. Hellästi Dira pesee jokaisen, painaa päänsä maahan ja nukahtaa. Laatikosta kuuluu vain tyytyväinen tuhina ja Diran kuorsaus. Minäkin menen nukkumaan, pentulaatikon viereen. Kaikki hyvin!

Seuraavana päivänä vasta tutkin, että mitäs meille syntyikään… Meillä on kuusi ihmepentua, sisukkaita kuin mitkä:
1 Black tri narttu
3 Black bi narttua
1 Black tri uros
1 Blue merle bi uros

En voi muuta kuin täydestä sydämestäni kiittää Seinäjoen päivystävää eläinlääkäriä Minna Holopaista! Ilman häntä tarina ei olisi päättynyt näin onnellisesti. Ja tietenkin Diraa, joka on täyttä kultaa! Yöllä mietin, kuinka rakas voikaan toisen koira olla.

Dira saapui tänään meille. Nyt alkaa piinaavan jännittävä loppuodotus. Viikon päästä on vielä röntgen, jotta tiedän montaako pentua odottaa syntyväksi. Ainakin Dira on huomattavasti isompi jo nyt kuin kahdessa edellisessä tiineydessä. Nyt on jopa jo rauhoittunutkin. Viime pentueessa riekkui normaaliin malliin vielä paria päivää ennen synnytystä.

Ruotsin reissuhan ei mennyt ihan putkeen. Liikkeellä oltiin ihan liian aikaisin. Siispä oli vaihtoehto B:n vuoro. Olin miettinyt Kimiä Diralle jo Diran viime pentueen kohdalla, joten valinta oli helppo kääntyä Satun puoleen ja ehdottaa treffejä Kimin kanssa. Kolmannet treffit tuottivatkin jo tulosta!

Dira on ultrattu kantavaksi 2.5.2019. Pentuja odotellaan siis syntyväksi toukokuun viimeisellä viikolla.

Muutama tunti sitten astuttiin tai tarkemmin ajettiin laivaan. Dira on mitä mainioin matkakaveri. Reippaasti käpsytteli ahtaalla autokannella kovassa metelissä ja pitkin hyttikäytäviä omaan hyttiin, missä söi iltaruuan ja alkoi nukkumaan. Kauneusunet onkin tarpeen, sillä aamulla on Ruotsin maalla ensitreffit Milesin kanssa.

Diran juoksu on alkanut!

Laiva kohti Tukholmaa lähtee ensi keskiviikkona klo 20.15. Treffeihin on varattu aikaa torstaista lauantaihin. Toivottavasti sunnuntaina Suomeen palaa mammakoiran massussa monen monta pentusta! Nyt saa jo jännittää!

Diran sulho Miles on käynyt tällä viikolla silmätarkastuksessa ja aivan oli terveet silmät!

Nyt on siis viimeinenkin asia hoidossa. Sitten odotellaan Diran juoksujen alkamista. Jännää!

Diran sulho on vihdoin valittu!

Isänä pentueessa tulee olemaan ruotsalainen jenkeistä tuotu Miles. Miles on hieno työkoiran alku, joka harrastaa paimennuksen lisäksi tokoa ja jälkeä. Miles on avoin ja ystävällinen. Se ei osoita minkäänlaista agressiivisuutta toisia koiria kohtaan. Milesilla on suuri miellyttämisenhalu, taistelutahto ja se on ahne, joten palkkaaminen on helppoa.

Jos sinulla on tarjota työn ja puuhan täyteinen elämä Pähkähullulle aussien alulle, niin olehan yhteydessä.

Priiman astutus ei onnistunut urokseksi valitun Ranen kanssa.

Priima astutettiin Bleikillä, Sanjeet A’lanala Barnet, mutta ajoitus oli todennäköisesti jo liian myöhäinen ja Priima jäi tyhjäksi.

Uusintayritys sitten seuraavasta juoksusta.