Pähkähullun Tää On Mun
Synt. / Born 3.5.2020
Narttu/Female, Red bi, Pitkä häntä/Long tail
Kasvattaja/Breeder: Pähkähullun, Outi Vataja
Lonkat/Hips: B/B
Kyynärät/Elbows: 0/0
Selkä/Back: LTV0, VA0,
Silmät/Eyes: OK (11/22)
Geneettisesti vapaa/free from: HSF4, MDR1, CMR1, DM
Kantaja/Carrier: PRA, CEA
Korkeus/Height: 46-47cm
Paino/Weight: 17,5kg
Harrastukset/Hobbies: Agility, paimennus / Agility, herding
Hupsin tytär Oho. Jo suunnitellessa Hupsille pentuja, oli päivänselvää, että yksi pennuista tulee jäämään kotiin. Koska tuolloin kotona oli ainoastaan punaisia koiria, olin valmiiksi päättänyt, että nyt kotiin jää musta. Kuinka ollakaan rakastuin siihen ainoaan punaiseen tyttöön…
Oho ei todellakaan ole äitinsä kopio. Sanoin jo etukäteen, että haluaisin sellaisen täpäkämmän version Hupsista. Pitää varoa, mitä toivoo sillä tosiaan sellaisen sain. Ohossa on vähän kaikkea enemmän; vauhtia, terävyyttä, vahtiviettiä, moottoria… Välillä on tuntunut, että olen pulassa tämän tytön kanssa. Mutta mitä vanhemmaksi se tulee, sitä tasaisemmaksi nuo luonteen särmät muuttuvat. Eikä Oho ole äitinsä kopio ulkoisestikaan. Ulkonäössä samaa on väri. Kropaltaan Oho on ehdottomasti äitiään parempi, tasapainoisempi. Omaan silmääni se on todella kaunis. Liioittelematon kaikin puolin. Sopivan vahva ja kropaltaan kestävä. Turkkia on juuri sopivasti. Ohon menolla kroppaa on jouduttu toki huoltamaan, mutta kaikki jumit aukeavat hienosti elastisen lihaksiston ansioista.
Oho rakastaa omia ihmisiään yli kaiken. Vieraista se ei niin välitä, mutta ei silti ole sangen pidättyväinenkään. Uusiin ihmisiin se haluaa tutustua omaan tahtiinsa, mutta kerran tutustuttuaan siitä saa ikuisen ystävän. Ohon voi antaa hoitoon kelle tahansa ja sen kanssa pärjää varmasti. Se kuuntelee jokaisen ohjeita ja käskyjä. Lenkeillä Oho kulkee todella kauniisti hihnassa, eikä välitä ympäristöstä tuon taivaallista. Ohon suurin heikkous olen minä. Oho ei vahdi ruokaa tavaroita, mutta minua se vahtii. Vieraammilla koirilla ei ole Ohon mielestä lähelleni mitään asiaa. Tämä on asia mitä on työstetty pitkään ja työstetään edelleen. Muutoin Oho tulee muiden koirien kanssa juttuun. Tässäkin se vain tarvitsee vähän aikaa. Mikään lauma- tai koirapuistokoira se ei ole. Liika on sen mielestä liikaa. Oho tarvitsee omaa tilaa ja liian fyysinen leikki ei ole sen mieleen. Sitä vastoin kavereiden kanssa parasta on juosta täysiä! Yhden tai muutamankin kaverin kanssa Oho löytää nopeasti yhteisen sävelen ja on mieluinen leikkikaveri. Mutta sellainen oudossa laumassa kaikkien kanssa sosialiseeraaminen ei sille sovi. Tai onnistuu sekin, mutta Ohosta huomaa kuinka se on koko ajan tilanteessa varuillaan ja jäykkänä. Oman lauman kanssa Ohon bravuuri on käydä nyppäämässä kaveria pyllykarvoista ja sitten juosta jo varmuuden vuoksi kiljuen karkuun! Kunnon kiusanhenki 😀
Oholla on vahtiviettiä. Kotiaan se vahtii. Meidän läsnäollessa se kuitenkin päästää kyselemättä vieraat kotiin ja on heti ystävällinen. Mutta en koittaisi meille tulla ilman lupaa. Tavaroitaan tai ruokaa se ei vahdi. Toki omaa kuppiaan puolustaa, jos kaveri yrittää hänen ruokansa syödä. Lapsia Oho rakastaa. Sillä ei koskaan ole ollut tarvetta jahdata mitään tai ketään. Se ei paimenna liikkuvia asioita tai esim. lapsia. Ympärillä tapahtuvat asiat eivät kiinnosta.
Oho harrastaa ykköslajinaan agilitya. Agissa se on lähes kisavalmis. Kisauran aloittaminen viime vuonna kaatui ohjaajan kropan ongelmiin. Agissa Oholla on todella paljon vauhtia, mutta silti kuppi ei mene nurin koskaan. Se ei käy kuumana vaan aina ajattelee mitä tekee. Oho haluaa aina tehdä oikein ja kuuntelee hienosti mitä sille sanotaan, mutta silti irtoaa itsenäiseen suoritukseen kunhan on saanut selkeät ohjeet. Oho oppii todella nopeasti ja toistot eivät ole sille ongelma. Motivaatiota ei tästä koirasta tarvi kaivaa ulos. Agilityhallilla Oho odottaa tyynen rauhallisesti omaa vuoroaan eikä kuumu muiden suorituksia katsellessa. Muut koirat tai ihmiset eivät hallilla kiinnosta pätkääkään, kun se tietää pääsevänsä treenaamaan. Oho palkkautuu ruualla ja pelkillä kehuilla. Leluilla leikkiminen ei ole palkkauslistan kärkipäässä, joskin joskus nekin käyvät.
Toisena lajina Oho paimentaa. Paimenessa Oho on tyynen rauhallinen. Sillä ei ole aivan valtavaa viettiä, mutta se haluaa miellyttää kaikessa minua, joten tekee kun pyydetään. Sen ohjaaminen on vaivatonta ja se reagoi paineeseen todella hienosti ja riittävän herkästi. Paimenessa sen kanssa ei ole koskaan tarvinnut vääntää mistään. Kaikki on sujunut vaivattomasti. Paljoa ei olla edes paimennettu eikä sen kummemmin mitään erityistä sillä saralla opeteltu ja silti on jo yksi hyväksytty tulos käyty kisoista hakemassa. Sangen mutkaton paimennuskaveri siis.
Vaikka en Ohosta odottanutkaan äitinsä kopiota, on sen erilaisuus päässyt yllättämään. Minun on itse pitänyt opetella hyväksymään näitä erilaisia ominaisuuksia. Lähinnä se, että nuo ominaisuudet eivät ole Ohon heikkous, vaan vahvuus, minun vain pitää opetella kommunikoimaan erilaisen koiran kanssa. Joskin mitä enemmän ikää Oholle tulee, sitä mutkattomammaksi se muuttuu. Aina sen kanssa on voinut reissata ja mennä missä vain. Paikassa kuin paikassa se osaa rauhoittua, eikä ympäristön muutokset hätkäytä. On se sellainen tulisieluinen kaunotar!
